Tekstit

Miesflunssa ja tuuraaja

Kun kerran Janne ilmoitti että kärsii siitä kuuluisasta miesflunssasta oli minun vuoroni astua esille. Ja siis ne jotka eivät ole vielä päässeet todistamaan miesflunssaa se todennäköisesti on jossain vaiheessa edessänne. Mutta siis asiaan.. Saan vallata hetkeksi koko blogin itselleni ja jos viihdyn tämän kimpussa saattaa minusta kuulua enemmänkin kuin Jannen sairaslomilla. Meni hetki että sain koottua itseni koska olin kuolla nauruun nähtyäni blogin nimen  "Jannen äijjäluola" ehkä naurettava mutta ihan osuva nimi blogille eikö?  No niin siis tarkoitukseni oli ilmeisesti kirjoittaa jonkinlaisia kertomuksia siitä mitä olen touhunut Jokerin ja Merlionin kanssa joten tässä tulee. Tänään alkoi syysloma ja ensimmäiset lumihiutaleetkin tippuivat taivaalta. Mikäs sen parempaa kun tuleva talvi ja viikon loma? No ei mikään tosin hevosten liikutus pakkasessa ei houkuttanut minua juuri ollenkaan onneksi oli maneesi. Siis tallille päästyäni jouduin ensimmäisenä selviytymään pikkuhoita

Kuvaus hetki maneesissa

Kuva
Merlion oli viedä sormeni mukanaan kun tarjosin orille leipäpalaa. Seisoin kuraisessa tarhassa kääriytyneenä sadetakkiin ja kumisaappaisiin. Viimeisen viikon aikana taivaalta on tullut vettä jatkuvasti ja olimme tyytyneet ratsastamaan maneesissa tai käymään pieniä pätkiä maastossa. Loimeen kääritty Jokeri piehtaroi tyytyväisenä kuralammikoissa kun taas Merlion oli jäänyt nuokkumaan viereeni. Tälläisinä päivini tallilla oli yleensä hiljaista ainakin näin lauantai aamuisin. Olin ottanut kameran mukaan tallille joten päädyin siihen että veisin Merlionin maneesiin.Ori ei ollut aivan samaa mieltä asiasta mutta tyytyi lopulta mukaani. Laskin orin irti maneesissa, mutta tämä jäi seisomaan eteeni hölmistyneenä.  Siirryin itse kauemmas ja otin muutamia kuvia. Meni hetki ennen kun ori heräsi eloon ja pyörähti seläleen hiekalle. Sen jälkeen alkoi pieni pukkilaukkasarja esitys. Illalla siirrellesäni kuvia koneella suurin osa niistä oli tärähtäneitä ja huono laatuisia. Mutta tämä lukeutui y

Maastoilua ja naishaaveita

Oli taas se aika vuodesta kun hevoset olivat kuorrutettu mudalla joka oli kuivunut yhtä rapeaksi kuin KFC kanansiivet. Harjasin jo toista kierrosta paskaa pois Merlionin kyljistä. Viereisessä karsinassa 15-vuotias Verneri raappasi Jokerin kylkiä. Säälin tätä hieman sillä olihan rakas puoliveriseni osittain valkea. Olin hakenut pojille liikuttajaa sillä töissä on ollut paljon kiirettä joten tallilla käyminen on jäänyt viikolla vähäiseksi. Merlion kävi maastoilemassa ja tunneilla kokeneilla ratsastajilla 2-4 kertaa viikossa. Kuulin ähkimistä Jokerin karsinasta. Uteliaisuudesta menin kurkkaan vastapäiseen karsinaan. Jokerin takaa ilmestyi rapanaamainen Verneri joka valitti hiekan jyvistä hampaittensa välissä. Hetken kuluttua seisoimme pihalla täysissä varustuksissa valmiina uhmaamaan sadetta ja tuulta. Tarkoituksemme oli kiertää hieman pitempi maastolenkki vaikka sää ei ollut parhain mahdollinen. Jokeri alkoi steppailemaan  paikoillaan joten oli aika lähteä matkaan. Pidin tällä kertaa p

Muutto Rósgarðurin

Pompin suurin piirtein autontakakontin päällä että sain sen kiinni. Olin pakannut loput muuttokuormani tavarat autoon. Siskoni ystävineen olivat valmistelleet ja lastanneet pojat traileriin. Istahdan auton ratin taakse ja vilkutin pihalle seisoville vanhemmilleni. Kaarsin auton pihasta kohti aittajärveä. Olin ottanut yhteyttä Kiojaan joka omisti Rósgarðurin tallin. Sain ilokseni tietää että siellä oli tilaa kahdelle pojalleni. Olin heti sittemmin ruvennut etsimään kämppää aittajärveltä ja samalla myös töitä autokorjaamosta. Kaikki oli järjestynyt parhain päin. Nyt minulla oli asunto, työpaikka ja tallipaikka molemmille hevosista. Autossa pauhasi System of A Down-Lonely Day kun viimein kaarsin Rosiksen pihaan. Paikka oli näyttänyt lupaavalta jo silloin kun olin mennyt tutustumaan siihen. Ajoin auton parkkiin ja heti trailerissa alkoi mekkala. Huomasin Kiojan tulevan tallin suunnalta perässää muutama tallityttö. Tervehdin heitä ja avasin lastausluukun. Sain osakseni muutaman hörähdyk

Pihavekotin ja pelokas puoliverinen

Olin tipahtaa hevosen selästä kun saavuin aamulenkiltä. Äitini oli raahannut pihaan jonkun puutarhakerhossa tehdyn taidonnäytteen. Hevonen allani vapisi hieman kun se katseli kierrätysmateriaaleista kasattua peikkoa tai siltä se ainakin näytti. Laskeuduin alas ja yritin saada Jokerin ohi tämän epäilyttävän esteen. Esteen ohitettuani huomasin äidin hehkuvan onnesta uudessa leningissään kun tämä esitteli muutamalle puutarhakerholaiselle uutta luomustaan. He tutkivat sitä ja saatoin jopa kuunnella ihastelevia huokauksia joka sai minut hieman naurahtamaan. Saavuin vajan kulmalle jossa isäni istui tupakka huulessa korjailemassa vanhaa ruohonleikkuria. Kuulin tämän mumisevan jotain siitä että äiti olisi menettänyt viimeiset järjen hivenensä ja kuulemma tämä aikoi ruveta rakentelemaan tälläisiä virityksiä lisää. Laskin Jokerin tarhaan ja kannoin juomakupit täyteen vettä.  Istahdin vajan kulmalle putsaamaan varusteita kun hevosauto ajoi pihaan. Jaahas nytkö se Gitan ystävän hevonen sitten sa

Häätöuhan alla

Kun sopivaa tallipaikkaa ei sittemin ole löytynyt päädyimme takaisin kotipihaan. Jokeri ja Merlion laidunsivta tyytyväisinä suurella peltoalueella hieman kauempanna isän lampaista. Istuin kuistilla kahvilla ja katselin hevosten rauhallista liikehdintää. Kaikki oli mennyt hieman pieleen. Tallipaikka ei ollut sopiva ja jouduimme palaamaan kotiin omien vanhempieni nurkkiin.  Olin sentään saanut käytyä opintoni loppuun, mutta jostain olisi saatava töitä että voisin elättää itseni ja 2 hevosta. Tosin olin harkinnut kolmatta hevosta jolla voisin päästä kisaamaan mahdollisesti pienistä rahasummistakin mutta hyvän hevosen löytäminen ei ollut loppuen lopuksi kovin helppoa. Kulautin viimeiset kahvit kurkustani alas ja laskin kupin kuistin portaille. Astelin laitumen portille ja jäin katselmaan kun pikku siskoni welsh b-poniruuna Messias piehtaroi tyytyväisenä hieman kauempana minun pojistani. Kuulin takaani auton jarruttavan pihaan ja käännyin katsomaan. Siskoni hyppäsi ystävänsä kanssa auton

Muutoksen tuulia ja uusia tuttavuuksia

Olimme muuttamassa Kätkiäiseen Mäntäsälän kuppeeseen. Olihan tämä tullut vähän yllätyksenä mutta halusin vaihtaa maisemia. Olise kyllä yksi perkele ajattelin kun yritin saada oi niin ihanaa Jokeria traileriin. Lopulta ori antoi periksi ja tuli sisään. Palkitsin tämän muutamalla leipä palalla ja menin sulkemaan peräluukun. Toivottavasti pojat tulisivat toimeen. Sillä olin taivoittanut yhdestä facebookin ryhmästä naisen jolla oli ardenniori myynnissä ja hetken juttelun jälkeen olin päättänyt mennä hakemaan sen mukaani. Varmistin että kaikki olisivat matkassa ja lähdin kohti Mäntsälää. Onneksi sinne nyt ei ollut kovin pitkä matka mutta silti. Pysähdyimme matkan varrella hakemaan uuden ystävämme kyytiin. Jokeri on ollut yleensä aika suvaitsevaa tyyppiä joten ehkä se sitten tämäkin kanssa sujuisi vai sujuisiko? Juttelimme hetken omistajan kanssa pihalla ja allekirjoitimme paperit. Ilmeisesti Jokerikin oli tajunnut että jotain on meneillään sillä trailerissa alkoi käydä hirmuinen tohina.